Kaupunki vastaa kaupunkilaisaloitteeseen

Jätin 7.8.2023 Vantaan kaupungille kaupunkilaisaloitteen mopojen paikasta liikenteessä. Julkaisin aloitteen täällä omalla sivullani. Jätin aloitteen kaupungille kuntalaisaloite-palvelussa.

Kysyin moneen kertaan aloitteen käsittelystä. 19.10.2023 sain kaupungilta tiedon, että aloite ei ole saapunut heille kuntalaisaloitepalvelussa tapahtuneen käyttökatkon johdosta. Kaupunki pyysi aloitetta palvelusta, vaikka se on koko ajan ollut saatavilla myös omalla verkkosivullani.

Marraskuun 10. päivä kaupunki vastasi uudelleen tiedusteluuni, että aloitteen käsittely on heille tärkeää. Aloitteiden ja palautteiden käsittelyssä oli kuitenkin ruuhkaa ja sen johdosta käsittely viivästyi edelleen.

Tammikuussa 2024 muistutin jälleen uudelleen aloitteen käsittelystä ja sain kuin sainkin loppiaisen jälkeen 12.1.2024 tiedon, että kaupunki on vastannut aloitteeseen.

Jouduin vielä erikseen pyytämään vastauksen julkaisua ja nyt vastaus löytyy myös kuntalaisaloitepalvelusta.

Vantaan liikennepoliittinen ohjelma

Kiitos keskustelun Länsi-Vantaan Vihreiden sähköpostilistalla, tulin aloitteen teon jälkeen tietoiseksi kaupungin liikennepoliittisista strategia-asiakirjoista.

Vantaa on valmistellut laadukkaan liikennepoliittisen ohjelman. Ohjelman alaotsikko on “kestävä kaupunkiliikkuminen”.

Ohjelma, lyhyeltä nimeltään VALO, toteaa esipuheessan tarkentavansa ja konkretisoivansa tavoitteita liikenteen osalta. Ohjelma toimii kaupungin työvälineenä ja linjaa suunnittelua. Ohjelmassa vision toteuttamisen tavoitteista tärkeimpänä liikkumisen sujuvuuden tavoitteena on:

Liikkuminen kestävillä kulkumuodoilla on helppoa ja sujuvaa.

Kaupunkilaisten terveydestä ja yhdenvertaisuudesta tavoitellaan

Liikkuminen omin lihasvoimin on lisääntynyt ja lisännyt terveyttä.

Aiemmassa, vuoden 2016 liikennepoliittisessa ohjelmassa tavoitteet kuvattiin visuaalisesti selkeästi kärkikolmiolla, jossa tavoitellut liikkumismuotojen painotukset esiintyvät selvästi. Ylimpänä, kolmion pinta-alasta suurimmalla osalla esiintyvät kävely ja pyöräily. Seuraavaksi tulee joukkoliikenne, jakelu- ja huoltoajo ja vasta viimeisenä henkilöautot. Näin siis kaupunkikeskuksissa, jollaiseksi Pähkinärinne yleiskaavassa ja strategioissa karttojen perusteella luetaan.

Pyöräliikenteen kehittämisohjelma

Vantaa on teettänyt valtion avustuksella myös hienon pyöräliikenteen kehittämisohjelman vuosille 2021-2026. Ohjelmassa on huomioitu pyöräilyn vaikutuksista Tanskasta, että jokainen pyöräilykilometri tuottaa 0,68 €/km hyötyä, joka koostuu terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Sen sijaan autoliikenteestä tulee vastaavasti haittaa 0,78 €/km negatiivisten ulkoisvaikutusten takia (Morten Kabell, 2021).

Ohjelmassa tavoitteet on tarkennettu 20 konkreettiseksi toimenpiteeksi, joille on määritelty aikataulu.

Hassua on, että vuoden 2022 tavoite 17. Pyöräliikenteen henkilöresurssit, eivät näytä toteutuneen. Yritin etsiä Vantaan kaupungin verkkosivuilta ja sanomalehdistä viitteitä, olisiko Vantaan Kaupungille palkattu erityistä pyöräilykoordinaattoria tai henkilö, jonka varsinaisena tehtävänä olisi edistää tavoiteohjelman toimenpiteitä. En löytänyt tällaisesta merkkejä.

Ohjelmassa on graafisen näyttävästi ilmaistu muutamia olennaisia faktoja, kuten

pyöräilijöiden onnettomuudet Vantaalla maksavat yhteiskunnalle 7,5 miljoonaa euroa vuosittain.

ja

Pyöräliikenteen kasvu tavoitteen mukaisesti tuottaisi 24,5 miljoonan euron suuruiset terveyshyödyt vuodessa

Onko kaupunki unohtanut periaatteensa?

On siis niin, että aloitteessa esittämäni huomiot on jo selvityksissä, strategiassa, tavoitteissa ja toimenpideohjelmassa noteerattu. Asiakirjat ovat julkisesti saatavilla, joskin ne täytyy erikseen hakea löytääkseen. Niitä ei ole erityisesti nostettu esiin Vantaan verkkosivuilla.

Kun vertaa tavoitteita kaupungin aloitteeseeni antamaan vastaukseen, näyttäytyy selvä ristiriita. Onko niin, että kaupunki on unohtanut periaatteensa?

Kaupunki ei vastauksellaan sanallakaan viittaa suunnittelutavoitteisiin, vaan päin vastoin, yrittää painaa alas aloitteessa esittämiäni perusteluja mm. väitteellä, että väyläviraston suunnitteluohjeet olisivat laadittu käytettäväksi maanteiden suunnittelussa. Otin aloitteeseeni aivan yksiselitteisen lainauksen jo vanhentuneesta ohjeesta:

taajamassa mopolla ajoa pyörätiellä ei yleensä sallita

Vaikka ohje olisikin maanteiden suunnitteluun, vastauksen toinen perustelu tekee ensimmäisen tyhjäksi. Kaupunki ohjaa asioimaan valtion Väyläviraston kanssa, joka vastaa Vihdintien ylläpidosta. Kun Vihdintie siis on seututie, maantietä koskevan ohjeen voisi katsoa koskevan etenkin Vihdintietä.

On välttelevää ohjata aloitteen tekijä tässä tapauksessa valtion palautekanavaan, kun kyseessä on väylä, joka sijaitsee kaupungin alueella. Kaupunki on kaupunkilaisia varten ja on tietysti niin, että myös kaupungin virkailijoilla on velvollisuus edistää muutosta yhdessä väylää ylläpitävän viraston kanssa siitä huolimatta, vaikka virasto olisi Valtion.

Ja kyllä, on aivan selvä, että suunnittelussa ohjeita tulee katuverkossa

soveltaa kuhunkin suunnittelukohteeseen sopivasti

Juuri tästä syystä esitin aloitteessani perusteluja sille, miksi eri liikennemuodot tulee erottaa toisistaan. Kaupunki sivuuttaa täysin sen, että tieliikennelaki ohjaa tähän. Kun kaupungin suunnittelija toistelee, että lakia on suunnittelussa noudatettava, vastauksessa ei lainkaan perustella, miten laki toteutuu nykytilassa.

Perustelin, että mopon ja jalankulkijan massojen ja nopeuden ero (mahdollisen törmäyksen liike-energia) aiheuttaa paljon suuremman vaaran liikenteessä, kuin moottoriajoneuvojen keskinäinen massaero. Mopojen ja muun ajoneuvoliikenteen nopeurajoitusten ero Rajatorpantiellä on nykyisellään 5 km/h.

Mopon ja jalankulkijan nopeusero on vähintään 40 km/h. Liikennesuunnittelijan yritys perustella mopoilulle ajoneuvoliikenteen seassa ajamisesta aiheutuvaa vaaraa on täydellisen suhteeton.

Jalankulkijan loukkaantumisen riski on huomattavan suuri jalankulkijan ja mopon välisessä onnettomuudessa. Mopoilija ottaa tietoisen riskin valitessaan kulkuvälineensä. Esimerkiksi Lehtikalliossa asuvalle jalankulkijalle ei ole vaihtoehtoista reittiä kulkiessaan runkolinjan bussipysäkille. Hän joutuu käyttämään jalkakäytävää. Mopoilijan on mahdollista käyttää ajorataa. Ajorata on moottoriajoneuvolle luontevampi paikka liikenteessä.

Kaupunkin sunnitteluperiaatteet ovat hyvin selkeät. Kestävälle ja aktiiviselle liikkumiselle pitäisi antaa etusija.

Vantaan tavoite on rauhoittaa liikennettä

Erityistä valoa asiaan tuo, kun ottaa vielä esille Liikenteen rauhoittamisen periaatteet Vantaan kaupungin katuverkolla. Työssä tuodaan jälleen esille hyvin tunnettu selvitys, jossa todetaan jalankulkijan kuolemanriskin kasvavan voimakkaasti, kun törmäysnopeus ylittää 30 km/h (Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2016).

Rauhoittamispolitiikassa ajonopeuksien alentaminen on eräs keskeinen toimenpide.

Kaupunki parantaa liikenneturvallisuutta esimerkiksi vaikuttamalla ajonopeuksiin sekä etenkin kävelijöiden kadun ylitysten turvallisuuteen.

Yleiskaavassa Rajatorpantie on tällä kohtaa

Tärkeä paikallista tai seudullista liikennettä palveleva väylä, jolle on tehtävä riittävä tilavaraus.

Katusuunnitelmassa Rajatorpantietä tällä kohtaa luonnehditaan pääkaduksi.

Jos Vantaa noudattaisi omaa liikenteen rauhoittamisen periaatettaan ja kun Vantaa liikennesuunnittelijankin äänellä toteaa, että Rajatorpantien pientareet ovat riittämättömät ja tiellä on runsaasti liikennettä, olisi rauhoittamisohjelman mukaisesti täydellisen perusteltua alentaa Rajatorpantien nopeusrajoitus nopeuteen 40 km/h.

Tällä toimenpiteellä liikenneturvallisuudessa voitaisiin saavuttaa Vantaan liikennepoliittiset tavoitteet. Toimenpiteen myötä mopoilu olisi Rajatorpantiellä turvallista, kun kaikki ajokaistaa käyttävät ajoneuvot liikkuisivat samaa vauhtia. Toimenpide tukisi liikennepolitiista liikennemuotojen etusijaisuuden järjestystä. Toimenpide olis täydellisesti Vantaan kaupungin toimivallassa.

Kaupungin vastauksesta muodostuu myös Vantaan turvallisuussuunnitelman mukaisia liikenteen rauhoittamisperiaatteita vasten mielikuva, että kaupunki ei todellisuudessa noudata omia periaatteitaan. Vaikuttaa, kuin virkakunnan käytännön toiminta ei olisi linjassa poliittisiin periaatteisiin.

Vantaa edistää pyöräilyä

On tässä yhteydessä kuitenkin todettava, että Vantaa ei ole täydellisesti laiminlyönyt toimenpiteitä edistää pyöräilyä. On aihetta nostaa esiin, että Vantaa on tehnyt mm. Vantaa pyöräillen -esitteen, jossa esitellään hyvin suunnitellut alueelliset pyöräilyreitit Vantaalla.

Yksittäinen toimenpide ei yksin riitä perustelemaan, että pyöräilyä edistetään. Nyt näiden yksittäisten hienojen pyöräilyä edistävien toimenpiteiden jatkoksi pitäisi ottaa kiinni tavoiteohjelmassa toteuttamatta jääneitä ja vielä suunnitelmissa olevia muita aktiivista liikkumista edistäviä toimenpiteitä.

Pyöräilyn etusijan todellinen toteuttaminen aloitteessani ja tässä kirjoituksessa esitetyin tavoin olisi omiaan toteuttamaan politiikkaa, jonka kaupunkilaisten vaaleissa valitsemat poliitikot ovat linjanneet.

Liikennemuotojen etusijaisuuden toteutuminen käytännössä

Tätä kirjoittaessani viikonloppuna 20.-21.1. Pähkinärinteen koulussa oli kaiketi kaksipäiväinen koripallotapahtuma. Tapahtuman järjestelyt on toteutettu siten, että tapahtumaan autoilla saapuville on osoitettu pysäköinti koulun yläpihalle.

Koulun yläpiha on tavanomaisesti tila, jossa koululaiset välitunnilla ulkoilevat. Alue on suosittu leikkipaikka lapsille myös kouluaikojen ulkopuolella. Lapset ovat tottuneet, että he voivat turvallisesti liikkua ja leikkiä pihalla keskenään.

Kuvasta näkyy, miten liikkumismuotojen etusijaisuus käytännössä toteutuu Vantaalla.

Autot on pysäköity koulun pihalle, kulkuväylille ja koulun ovien eteen siten, että ne estävät paitsi pelastustoimet koulun pihalla, myös tilojen sujuvan evakuoinnin, jos se olisi äkkiä tarpeen vaara- tai uhkatilanteen johdosta.

Mielenkiintoista tapahtuman pysäköintijärjestely on siinä valossa, että samaan aikaan koulua varten tarkoitettu parkkipaikka on tyhjillään ja sitä käytetään raskaan liikenteen ajoneuvojen pysäköintiin sekä pitkäaikaiseen henkilöautojen pysäköintiin.

Tapaus osoittaa, että etenkään käytännössä Vantaan periaatteet liikennemuotojen etusijaisuudesta eivät toteudu.

Asiaa on käsiteltävä kaupunkitilalautakunnassa

Kun nyt tässä esitetyn valossa näyttää siltä, että kaupunki ei noudata liikennepoliittisia periaatteitaan ja omaa toimintaohjelmaansa liikenteen rauhoittamisen osalta, on ilmeistä, että asiaa tulisi käsitellä kaupunkitilalautakunnassa.

Kaupunkitilalautakunta vastaa kaupungin kiinteistöomaisuuden hallinnasta ja kehittämisestä, julkisista toimitiloista sekä liikenteen ja yhdyskuntatekniikan kehittämisestä ja ylläpidosta.

Nopeusrajoituksen alentaminen Rajatorpantiellä kaupungin liikenteen rauhoittamisohjelman mukaisesti ja mopoilun siirtäminen pyörätieltä ajoradalle selvästi on kaupunkitilalautakunnalle kuuluva asia.

Yksittäisellä kaupunkilaisella ei ole mahdollisuutta saada asioita kaupungin lautakunnan esityslistoille. Niinpä joudunkin vetoamaan poliitikoihin, jotta he vaatisivat asian ottamista lautakunnan listalle. Toivottavaa olisi, että poliitikot myös valvovat laatimansa politiikan noudattamista todellisessa käytännön virkatyössä.

Vantaan hallintosäännössä lautakunnan otto-oikeudesta todetaan seuraavaa (Hallintosääntö 10. L, 1 §)

Kaupunginhallitus ja lautakunnat voivat ottaa alaisensa toimielimen tai viranhaltijan päätöksen uudelleen käsiteltäväksi niissä asioissa, joissa otto-oikeus on lainsäädännön perusteella mahdollista.

Ehdotus otto-oikeuden käyttämisestä

Ehdotan Vantaan Kaupunkitilalautakunnan

• puheenjohtaja Kimmo Kiljuselle,
• varapuheenjohtaja Otso Kivimäelle,
• jäsenelle Emmi Pajuselle ja
• jäsenelle Mikko Viilo,

että kaupunkitilalautakunta käyttää otto-oikeuttaan käsitellä uudelleen kaupungin vastaus kaupunkilaisen Kari Laalo aloitteeseen mopojen paikasta liikenteessä.

Mikäli kaupunkitilalautakunnan puheenjohtajisto tai mainitut jäsenet katsovat muun paremmin aiheenmukaisen tavan ottaa asia lautakunnan käsittelyyn, toimittakoon sen paremman päätöksentekojärjestyksen mukaisesti.

Pyydän lautakuntaa kiinnittämään erityistä huomiota tässä kirjelmässä esittämiini perusteluihin ja nostoihin kaupungin liikennepoliittisesta ohjelmasta, pyöräliikenteen kehittämisohjelmasta ja liikenteen rauhoittamisen periaatteista.

Pyydän lautakuntaa keskustelussaan tarkastelemaan, toteutuuko liikennepoliittinen ohjelma ja periaatteet liikennemuotojen etusijaisuudesta Vantaan liikennesuunnittelussa suhteessa siihen, minkälaisen vastauksen liikennesuunnittelu on kaupunkilaisaloitteeseen laatinut.