Minä ensin -asenne asettaa suomalaiset toisiaan vastaan

Harmikseni huomaan, että aiemmin keväällä kirjoittamani artikkeli oikeusvaltioperiaatteesta saa jo näinkin pian jatkoa samankaltaiseen teemaan. Olen havaitsevinani jatkuvasti lisääntyvää itsekyyttä paitsi ympärilläni, se tuntuu myös vahvemmalta, mitä enemmän seuraan poliittista keskustelua tässä ajassa.

Talvella (16.1.2024) Helsingin sanomat otsikoi: “Italiassa suomalaisia pidetään moukkina”. HS teki käytöstavoista kyselyn ja esiin nousi ovikäyttäytyminen. Sen olen havainnut itsekin. Suomalaiset eivät ymmärrä pitää ovea auki seuraavalle saati, että päästäisivät toisen kulkemaan ovesta ensin.

“Ikä ennen kauneutta”, on keikkunut mielessäni viimeaikoina paljon. Perinteiset käytöstavat vaan eivät enää toimi niin. Käytössä on nykyään: “minä ensin”.

Aihe alkoi hahmottua mielessäni kuvaksi:

Kuva ei ole tekoälyn luoma

Järjestys ennen kaikkea

Hahmottelemassani kuvaparissa on kioski, joka voi palvella vain yhtä henkilöä kerrallaan. Jos kaikki palvelua haluavat jonottavat nätisti, jokainen saa palvelua vuorollaan. Sen sijaan kuvaparin oikealla puolella jokainen yrittää päästää kioskille ostoksille yhtäaikaa ensimmäisenä. Seurauksena on, että kukaan ei saa palvelua kioskista.

Minulla on ammatillista taustaa tietoliikenteessä. Kuvapari on oppikirjaesimerkki siitä, miksi tietoliikenteessä tarvitaan jonottamista. Internetissä tieto liikkuu pieninä palasina, paketteina.

Tietoliikenneyhteydet voivat välittää vain yhden paketin kerrallaan. Paketit vain liikkuvat niin nopeasti, että me emme huomaa sitä. Hahmotamme tietoliikenteen jatkuvana virtana. Verkon aktiivilaitteiden on silti osattava jonottaa paketit siten, että ne voidaan välittää eteenpäin yksi kerrallaan.

Tuntuu aivan päivänselvältä, että kun resurssit ovat rajalliset, niitä on kuvainnollisesti jonotettava. Yhteiskunnissa jonottamiseen on erilaisia perusteita ja periaatteita. Joihinkin resursseihin jonotetaan hinnan perusteella. He, joilla on parhaimmat edellytykset maksaa palvelusta enemmän, pääsevät sen äärelle nopeammin.

Ei kuitenkaan mennä tässä artikkelissa niin syvälle, että alkaisimme pohtia prioriteetteja ja oikeudenmukaisuutta. Se on ihan erillisen tutkielman aihe.

Maapallon resurssit ovat rajalliset

Tässä ajassa tuntuu myös vaikuttavan kuvitelma, että resursseja olisi rajattomasti. Kun kuukausipalkka tuloutuu tilille joka kuukausi ja sillä voi kuukaudesta toiseen ostaa jääkaappiin ruokaa, muodostuu helposti harha, että sama voi jatkua ikuisesti. Tai ainakin niin pitkään, kun olen työelämässä, minun aikanani tai vielä minun lapsilleni riittää. Tai miten kukakin haluaa asiat itselleen parhain päin esitellä.

Edellinen on kuitenkin harha. Maapallon resurssit eivät ole rajattomat ja niistä ei riitä loputtomiin. Tämän vuoden ylikulutuspäivä oli jo. Se meni ohi jo huhtikuun 12. päivä niin, että hujahti.

Suhtautuminen resurssien vähyyteen kohtasi minut myös eräässä keskustelussa LinkedIn:ssä. Minun motivaationi kommentointiin liittyi aiempaan omaan pähkäilyyn työssä matkustamisessa. Minun piti lähteä Tanskaan seminaarimatkalle ja aloin selvittää, miten matka onnistuisi maata pitkin. Käytin kohtuullisesti aikaa matkustustapojen selvittelyyn.

Matka olisi ollut mahdollista tehdä laivalla ja junalla. Matka-aika olisi lisääntynyt useilla päivillä ja olisin joutunut majoittumaan hotellissa paljon pidempään, kuin lentäen tehtävällä matkalla. Laivan ja junan yhdistelmän matkakulu olisi ollut moninkertainen. Matkan hinta olisi muuttunut kohtuuttomaksi huomioiden matkalippujen hinnan lisäksi useamman yön majoituskustannuksen.

On myös kyseenalaista, olisiko maata pitkin kulkiessa säästynyt ilmastopäästöissäkään. Laivalla matkustaminen tuottaisi päästöjä hotelliasumisen lisäksi. Päätin lentää, kun vaihtoehtona ei ollut jättää matkustamatta.

Tähän pähkäilyyni eräs johtavassa asemassa oleva henkilö vastasikin, että koska Suomi “on saari”, vähempipäästöinen matkustaminen tarkoittaisi, että liikematkustaminen loppuisi. Se tulisi hyvin kalliiksi taloudellemme.

Kommentti oli hyvin yllättävä, kun se tuli erään Suomen suurimman päivittäistavaraketjun johtajalta. Olen taipuvainen ajattelemaan, että johtavassa asemassa oleva henkilö ymmärtää maapallon resurssien rajallisuuden ja että ilmastopäästöjen vähentämiselle ei ole vaihtoehtoa. Onhan vastuullisuus eräs tämän yrityksen periaatteista. Toisaalta, olinhan minäkin vasta päättänyt lentää.

Vastasin hänelle:

Yes, slowing down the rate of climate change will not be cheap or easy. It will hit hard and it will be expensive. More difficult it will be if we do nothing, keeping current rate of emitting co2 to atmosphere. This is very important thing to understand.

Yes, this means we need to travel less and think more accurately when travelling is essential. These are not easy decisions. It will also mean that we need to spend more time in travelling and maybe finding new habits to work during long train rides and crossing the seas. However, we need to think carefully, which is actually worse. Emitting nitrogen oxide while crossing the seas in marine vessels or something else.

Lowering train ticket prices is not an option as trains are fully booked already. The correct answer is to travel less. There is very little options to this.

Tästä samasta asiasta oli myös Greta Thunberg muistuttamassa meitä taas tällä viikolla Eduskuntatalon rappusilla ja Elokapinan mielenosoituksen yhteydessä.

Vantaan resurssiviisaus

Paikallispolitiikassa puheissa resurssien käyttöön liittyen on toisinaan termi resurssiviisaus. Vantaan resurssiviisauden tiekartta on tavoiteohjelma, joka tavoittelee hiilineutraaliutta Vantaalla vuonna 2030.

Kirjoitan, että reusurssiviisaus on puheissa toisinaan siksi, että tämän tyyppiset periaateohjelmat tuppaa unohtumaan. Ohjelman tavoitteet mainitaan juhlapuheissa, kun hetki on sopiva tai silloin, kun ohjelmaa päivitetään. Muina aikana tavoitteet tuppaavat unohtua. Olisi toivottavaa, että resurssiviisauden ohjelmaa ei Vantaalla unohdettaisi samaan tapaan, kun aktiivisen liikkumisen periaatepäätökset ovat unohtuneet.

Onhan ohjelmassa hyvin tunnistettu pakottavat ajurit, muiden muassa:

• ilmastonmuutoksen hälyttävä eteneminen
• luonnon monimuotoisuuden nopea häviäminen

Vantaallakin paljon päästöjä syntyy veden ja talojen lämmittämisestä. Mutta niitä syntyy myös liikkumisesta. Jo viime vuonna motivoiduin kannustamaan aktiiviseen liikkumiseen panostamiseen, kun tein kuntalaisaloitteen mopojen paikasta liikenteessä. Mahdollistamalla liikkumaan enemmän lihasvoimalla ja vähemmän moottorien voimalla, voimme vähentää päästöjä vantaalaisten päivittäisessä liikkumisessa.

Resurssiviisauden tiekartassa on hyviä tavoitteita. Se pitäisi Vantaan käytännön päätöksissä olla koko ajan mukana varmistamassa nimensä mukaisesti vähäisten resurssien viisasta käyttöä.

Entä se vastakkainasettelu

Tällä artikkelilla on raflaava otsikko, joka on jo aika lunastaa. Kun miettii askelta pidemmälle tämän artikkelin kuvitusta ja mitä seuraa, kun kaikki yrittävät päästä kulkemaan ovesta samaan aikaan auttamatta toisiaan tai saada palvelua kioskilta samaan aikaan, on helppo nähdä, mitä seuraa. Nakkikioskitappeluhan siitä seuraa.

Tänä viikonloppuna viikko juhannuksen jälkeen olemme saaneet seurata keskustelua rajalain käsittelystä eduskunnassa. Lakimuutos oli viikolla Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä ja vaikuttaa siltä, että hallituksen lakihanke etenee siitä huolimatta, että se on saanut laajaa kritiikkiä ja vastoin asiantuntijoiden lausuntoja perustuslakivaliokunnalle.

Helsingin Sanomat julkaisikin tänään laajan haastattelun:

Oikeustieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuori varoitti lauantaina Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa suomalaisen oikeusvaltion olevan vaarassa perustuslaki­valiokunnan politisoitumisen vuoksi.

Helsingin sanomat 29.6.2024: Oikeusvaltio on vaarantunut Suomessa ennen­näkemättö­mällä tavalla, sanoo professori Kaarlo Tuori

Artikkelista nousi nopeasti laajaa keskustelua. RKP:n Anders Adlercreutz ehdotti jälleen harkittavaksi perustuslakituomioistuinta.

Vihreiden Sofia Virta lausui Helsingin Sanomille:

Tuorin kritiikki on niin suora ja ankara, että hälytyskellojen pitäisi nyt soida

Orpon hallituksen politiikka lähti käyntiin kesän 2023 rasismikohulla ja kausi on jatkunut yhtä hankalana. Olen huokaissut helpotuksesta ajatellessani, että onneksi tämä hallitus ei ollut vallassa koronapandemian aikaan. Ajattelen, että tällä tavalla johdettuna Suomi olisi täydellisen toivottamassa tilanteessa pandemian laajuisen kriisin hoidossa.

Kokoomus lähti hallitukseen Perussuomalaisten kanssa ja politiikan koventuminen on kovin selvää. Viimeistään nyt voi nähdä, että Kokoomus ei ole enää sama puolue, kuin muutamia vuosia sitten.

On pelottavaa, kuinka usein toistuu huolet Suomen luisumisesta kauemmas oikeusvaltioperiaatteesta. Monessa yhteydessä on esitetty uhkakuva, kuinka olemme Unkarin ja Puolan tiellä, kuten aiemmassa artikkelissani jo kirjoitin.

Tätä tarkoitan, kun otsikossa kirjoitan, että minä ensin -asenne ajaa meitä suomalaisia toisiamme vastaan. Nykyisen hallituksen kova politiikka kasvattaa kuilua eri tavoin ajattelevien suomalaisten välille kovalla tavalla.

Me tarvitsemme tiukkaa talouspolitiikkaa, jotta velkaantuminen saadaan aisoihin ja meidän täytyy olla huolissamme geopoliittisista uhkista, joita Venäjän välineellistetty maahanmuutto ja muut hybridiuhat meille aiheuttavat.

Se vaan ei sovi, että edellisten varjolla luovutaan täydellisesti niistä periaatteista, joiden päälle Suomi on aiempien vuosikymmenien aikana rakentunut. Yksi hallitus ei saa suistaa Suomea tällä tavalla raiteiltaan.

Sofia Virta sanoi tämänkin osuvasti tiivistäen:

“Keskustelua pitäisi kyetä käymään yhteisesti niin, että siitä ei tule puolueiden välistä kilpahuutoa.”